Miksi salaliitto ja salaliittoilijoilla on niin huono maine?

Sana salaliitto saa monet jo sulkemaan korvansa, ja tulkitsemaan kaiken sitä seuraavan valheena ja jopa hourailuna. Salaliittoilijoita pidetään monesti vainoharhaisina, foliohattuilijoina, jotka näkevät pelottavia kummituksia joka nurkan takana.

Oletko koskaan pohtinut, miten tämä termi on saanut niin negatiiviisen kuvan? Voisiko se olla ihan tarkoituksella.

Salaliitot & CIA

Ei ole mikään salaisuus, että 1960-luvulla yli 250 mediataloa Amerikassa olivat CIA:n omistuksessa. CIA on eräs Amerikan tiedonkeruu ja hallituksen omistamista operaatioista, jonka virallinen tarkoitus on suojata Amerikalaisia ja heidän tarkoitusperiään.

cialogo

Salaliitot alkoivat kunnolla pyöriä vaarallisen lähelle CIA:n intressejä John F. Kennedyn salamurhan jäljiltä, ja erityisesti sen jälkeen julkistetun tutkimuksen nimeltään The Warren Commision Reportin jälkeen.

Kun melko suuri osa kansasta oli skeptisiä virallista selitystä presidentin murhasta kohtaan, päätti CIA astua kehiin. CIA dokumentti 1035-960 ”Concerning Criticism of the Warren Report” kehoittaa agentteja ja muita toimijoita välttämästä asiasta puhumista.

Lisäksi heidän pitäisi taistella kriitikkoja vastaan, mm ” To employ propaganda assets to [negate] and refute the attacks of the critics. Book reviews and feature articles are particularly appropriate for this purpose. The unclassified attachments to this guidance should provide useful background material for passing to assets. Our ploy should point out, as applicable, that the critics are (I) wedded to theories adopted before the evidence was in, (I) politically interested, (III) financially interested, (IV) hasty and inaccurate in their research, or (V) infatuated with their own theories.

Lisäksi medialle oli ohje kutsua kriitikoita salaliittoteoreetikoiksi, ja ryvettä heidät mudassa, jotta tämä termikin saataisiin lähes solvauksen asteelle.

CIAn tarkoitus oli siis luoda termi, jolla oli hyvin negatiivinen yhteys ja jota voitaisiin käyttää tässä yhteydessä vastustajia vastaan.

Lisäksi memossa on tarkkaa ohjeistusta, mitä mediatalot saisivat sanoa ja mitä heidän kuuluu sanoa kriitiikkiä vastaan.

Tämä oli jo käynnissä 60-luvulla, ja paljastui vasta New York Timesin haastessa 70-luvulla. Mitä kaikkea muuta on ollut käynnissä näiden vuosien aikana, ja todennäköisesti nykyäänkin.

Kukaan ei nykyään tiedä, kuinka suuri kontrolli erilaisilla turvallisuuspalveluilla on lehdistöön ja mediaan, mutta kun katsotaan miten asioita kerrotaan ja raportoidaan, on selvää että jostakin heidän agendansa tulee.

valehteleva media

Tämä näkyy niin lehdistön yllytyksessä Irakin sotaa kohtaan, kuin vaikkapa meillä Suomessa tuhansien yllättäen tulevien pakolaisten hyvien puolien raportointiin ja huonojen puolien ulkopuolelle jättämiseen.

Kun useampi pakolainen on syyllistynyt rikoksiin ja jopa murhiin, mitään ihmeempää ei ole tapahtunut. Kun yksi heitä vastustava tappaa vastamielenosoittajan, on koko ministeriö, lehdistö ja jopa pääministeri tuomitsemassa sen ja luomassa suuremmat poliisikiintiöt vahtimaan suomalaisten ajattelua mm. netissä.

Kenen etua nämä sitten ajavat? Siinä on eräs isoimmista kysymyksistä, jota me näillä sivuilla haluamme tutkia…

 

Tietoa mitä He eivät halua sinun tietävän